Seuraa Cramo Finland Oy

Muutoksen mahdollistaja

Uutinen   •   Syys 19, 2016 10:07 EEST

Todennäköisesti vietän elämäni aikana satojatuhansia tunteja läppärin takana. Siksi sillä, mitä koneellani teen, on merkitystä, sanoo Henrietta Kekäläinen.

Henrietta Kekäläinen on teknologiakasvatusta tarjoavan Mehackit-startupin toimitusjohtaja ja perustajajäsen.

Mehackitin toimintaperiaate on yksinkertainen: Yritys kouluttaa korkeakouluopiskelijoita, jotka puolestaan pitävät paikallisissa lukioissa seitsemän viikkoa kestäviä ohjelmoinnin peruskursseja ja lyhyitä työpajoja yläkoululaisille. Aiheeseen tutustutaan toiminnan kautta, ja kursseilla voidaan esimerkiksi rakentaa yksinkertaisia robotteja tai tehdä digitaalista musiikkia.

Mehackit syntyi ennen kaikkea tekemisen innosta vuonna 2014. Yritys järjesti aluksi lasten koodaustyöpajoja. Pian vielä paremmalta tuntui ajatus siitä, että ohjelmointia voitaisiin opettaa työpajojen sijaan kouluissa. Myöhemmin toiminta muuttui tavoitteelliseksi, ja sen kasvattamisessa apua on ollut Henriettan määrätietoisesta luonteesta ja lujasta työmotivaatiosta. Ennen yrittäjyyttä Henrietta hankki kokemusta esimerkiksi ravintolan hovimestarina, tapahtumajärjestäjänä ja ulkoministeriön harjoittelijana. Olennaisia urakäänteitä ovat olleet myös toiminta Aaltoesissa ja lukuisten teknologiatapahtumien taustajoukoissa.

Mehackit osallistui tänä vuonna ensi kertaa vuoden tärkeimpään yhteiskunnalliseen keskustelutapahtumaan, Porin SuomiAreenaan. Se tarkoittaa paitsi että yrityksellä menee lujaa, myös sitä, että digitalisaatioon valmistautuminen kiinnostaa Suomessa nyt toden teolla.

KOODAAMISTA KOULUIHIN

Henriettalle startup-yrittäjyyden parhaita puolia on se, että kun asiat tekee itse, ne voi tehdä omalla tavallaan.

- En ole ohjelmoinnin asiantuntija, mutta olen loputtoman kiinnostunut siitä, miten maailma toimii. Luotan siihen, että asioita kannattaa kokeilla ja insinöörimäisesti ajattelen, että jos jotain on rikki, sen voi fiksata.

Se mitä Mehackit haluaa fiksata ovat suomalaisten lasten ja nuorten teknologiataidot. Henriettan mielestä on järjetöntä, että kouluista valmistuu vuosittain aina uusi ikäluokka, josta suuri osa ei ole ollut missään tekemisessä teknologian kanssa, vaikka siihen liittyvää osaamista tarvitaan sekä arjessa että työelämässä.

- Tilanne on vähän sama kuin jos koulussa ei opiskeltaisi biologiaa. Silloin voisi kulkea metsässä ja katsella puita, mutta olisi vaikea ymmärtää, mistä ne ovat sinne tulleet, hän vertaa.

Viime lukuvuonna Mechackit järjesti yhteensä 35 kurssia. Tänä syksynä määrä on vähintään tuplaantumassa, ja tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2017 kursseja olisi tarjolla kaikissa Suomen lukioissa.

- Opettajilta saamamme palaute on ollut tosi positiivista ja monet kokevat, että ovat löytäneet meidän kautta oman juttunsa. Vaikka koodaus tulee nyt ensi kertaa peruskoulujen opetussuunnitelmaan, varmasti myös tällaisille kursseille on edelleen tarvetta, Henrietta uskoo.

NASAN OPISSA

Kesän 2013 Henrietta vietti Kalifornian Piilaakson Singularity Universityssä, Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan kesäkoulussa. Siellä kansainvälisen opiskelijajoukon tehtävänä oli pohtia, miten maailman keskeisimpiä ongelmia voitaisiin ratkoa teknologian avulla.

Mullistava kokemus toi uutta perspektiiviä asioihin.

- Ymmärsin että haluan tehdä työkseni jotakin, mistä on konkreettista hyötyä. Todennäköisesti vietän elämäni aikana satojatuhansia tunteja läppärin takana. Siksi sillä, mitä koneellani teen, on merkitystä, hän sanoo.

Samalla katosi tunne siitä, että kaikki pitäisi tehdä ja saada valmiiksi heti. Ympäristöön, ravintoon, terveyteen ja muihin monimutkaisiin teemoihin liittyvät ongelmat eivät katoa yhden kesän työn tuloksena, vaikka niitä ratkoisivat huippuälykkäät ihmiset.

- Isojen ongelmien selvittäminen on hidasta, ja muutoksia voidaan saada ehkä 20 tai 30 vuoden tähtäimellä.

KUUNNELLAAN ASIAKASTA

Ylipäätään Henrietta ei usko digitalisaation mullistavan maailmaa täysin. Se kuitenkin on varmaa, että moni asia muuttuu paremmaksi. Myös yrityksille teknologian kehitys tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, jos niihin vain osataan tarttua.

- Rakennusala voi hyötyä digitalisaatiosta monella tapaa. Esimerkiksi 3D-mallintaminen ja suunnitteluohjelmat kehittyvät niin, että lopputuloksen simulointi onnistuu paremmin. Lisäksi rakennusmateriaalit voivat uudistua täysin, hän sanoo.

Henrietta muistuttaa, että olennaista ei silti ole uusi teknologia sinällään vaan se, miten sen avulla asioista tehdään toimivampia.

- On absurdia, että suunnitellaan kalliita tuotteita ja kehitysprojekteja ensin valmiiksi ja vasta sitten kysytään, mitä loppukäyttäjä oikeastaan tarvitsee. Prosessiin tarvittaisiinkin lisää asiakaslähtöisyyttä ja kommunikaatiota. Eikä se vaadi viittä palaveria päivässä, vaan riittää, että keskustelukanavat pidetään auki.

Siihen hän pyrkii myös omassa työssään. Siksi Mechackit saattaa tulevaisuudessa tehdä jotain muuta mitä nyt.

- Saamamme palautteen perusteella kehitämme toimintaa jatkuvasti. Ainoa pysyvä asia on muutos.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti